perjantai 23. joulukuuta 2011

Rauhaisaa Joulua!

Merry Christmas for everybody!

Rakentelimme lasten kanssa vanhan seimen. Kuusen kannoimme aamulla sisään sulamaan ja isäntä laittoi äsken kinkun uuniin. Pöytä on katettu aattoaamun puuroa varten ja hiljaisuus laskeutui vihdoin taloon, kun viimeinenkin kukkuja nukahti. Ihana rauha! Nyt saa joulu tulla!  
Tupasvillan lastenhuoneen ruusukuusi. Samanlaiset enkelinsiivet löysi Pia jonain päivänä joulukalenteripaketistaan.
Tuunailin vanhasta rikkinäisestä tuolista keinustuolin. Kaipaa vielä uutta maalikerrosta, ja ehkä ilosta istuinpäällistäkin, kunhan keksin, mihin huoneeseen tämä asettuu asumaan.
Kuusikoe
Tällaisen taljan laitoin Pialle, mutta valkean ja hiukan kiharaisen.
Ohops! Nyt pitää varmaan opiskella koiranhoitoa, kun tällainen ystävä kierähti paketista. -Vaan eiköhän se hoitelu onnistu nukkien kodissa ihan mielikuvituksenkin avulla ilman suurempaa kokemusta. Hieno laukku, peltinen tuhkalapio ja panhuilu, joka oikeasti soi!  Kiitos Pia!  
Nämä ovat myös Pialta: Reipas essu ja patalappu, kala vuoassa, balsapuinen leikkuulauta, korkista tehty pannunalunen, herkulliset vihannekset, pellavainen joululiina ja koristeltu sammalpöytäkuusi. Kiitos!

Harjoitelmia

Jouluaatonaattoyön kartanoruusuja
                                          (Älä anna kuvan sameuden hämätä, kuvittele tuoksua.)
Onnellista joulunodotusta!

maanantai 19. joulukuuta 2011

Opintokäynnit

Joulukuu on hauskaa aikaa...          
Lotan luona me "hurahtaneet naiset" valmistimme joulukuun alussa söpöjä olkipukkeja niinestä. Kiitos mukavasta illasta, oli meille kaikille todellinen opintomatka! Kiitos myös Mirjalle marraskuisesta vastaavasta! Kyllä on ollut pää pyörällä kaiken sen uskomattoman jälkeen mitä saimme nähdä. Molemmat nukkekodit täynnä niin hienoja juttuja, ettei etukäteen voinut edes kuvitella kauneimmissa unissaan. Kuvassa myös Pialle lähettämiäni joulukortteja.

Sain tehtyä keittiön kaappiin sopivat korit, ja mielestäni keksin hauskat vetimet myös.

Nahkaa ja mininauloja.
Lotan luona sain kokeilla myös minileipomista ja lainata näitä massakakkuja varten ihania minivuokia. Kiitos! Ovat niin aitoja, että 2-vuotias ei tahdo ymmärtää, ettei saa haukata.

Kakun pohjasta leikkaamastani jämämassasta tein nopeasti uuniin suklaalevyn, joka olisi vaatinut hiukan enemmän muotoilua näyttääkseen aidolta näin suuressa kuvassa.
Keittiön työpöydän päälle tein kynttelikön, joka toimii myös telineenä kapustoille ja vaikka pienille yrttikimpuille.

Kynttilöitä en vielä laittanut, jos vaikka muu sisustus helpottaisi värivalinnassa.
Hiukan jouluisen tunnelman yritelmää nukkekotini nurkkauksessa. Kiinteät kalusteet  puuttuvat, koska taloni on edelleen ilman lukkoa ja innokkaita ja kovakouraisiakin tutkijoita on tyrkyllä kylään. Jospa joulun jälkeen olis aikaa isännälläkin sen verran, että uskaltais kysyä lukkoapua...

torstai 15. joulukuuta 2011

Ruusuja

Kokeilin ruusuihin erilaisia materiaaleja. Tässä "voiruusuja" käsintehdystä paperista. Violetit lisukkeet ovat mielestäni hiukan keinotekoisen värisiä.

Sitten roosaa romanttista...

Lähempää katsottuna ehkä hiukan liian kömpelö materiaali, mutta kiva työstää, ja mulle kelpaa!

Siirtykäämme wc-paperiin...

...mielestäni sopivan herkkä, mutta hitaampi tehdä.

Innostuksesta ja kiireestä saa näköjään maksaa; Painona oleva kuula jäi näkyviin maljakon sisälle.


Näköjään kukkaisvillityksen voi saada myös keskellä pimeintä talvea. Kun tekee mieli kesäisiä kimppuja, ei auta muu kuin ruveta värkkäämään niitä minikoossa. Tuli tässä eilen illalla kyllä oikeasti vähän kesäinen olo, kun maa oli sula ja vihreä ja salamat ja ukkonen paukahtelivat "taivahalle joulukuisen yön".

Joulukalenteri


Tässä on kasa lähtevää postia Pialle. Joitakin omien pakettieni sisällöistä ehdin myös kuvata, mutta joudun siirtämään julkaisun myöhemmälle, kun en laittanut numerojärjestystä talteen.

Pialta sain eräänä aamuna soman pyykkilaudan ja seuraavana aamuna tupsahti paketista lisää välineitä joulusiivoukseen. Kiitos!

Kelkalla lujaa! Tätä haaveilin, mutta nyt ei tarvitse itse rakentaa. Taustalla näkyy Pialle lähettämäni lumilyhty led-kynttilöineen ja puutarhaenkelipatsas.

Lukemista, tyylikkäitä laukkuja, ensimmäisestä paketista kuoriutunut joulukalenteri ja Anu-ystäväni taiteilemia kortteja pikkuruisine kirjekuorineen. Kiitos!

Kylpy- ja käsipyyhkeitä, puuvillaa ja bambua. Kiitos, Pia!

Herkkä lasilintu ja kaunis rasia täynnä kuusenkoristekäpyjä. Valitettavasti kuvassa on huono valaistus, mutta kiitos näistäkin!
Muotteja ja vuokia. Kiitos! (Täytyy varmaan hommata pinsetit, etten tule näitä runnoneeksi suurilla pökkelösormillani.)

No onkos tullut kesä nyt talven keskelle... ? Tämä oli ihan paras! Tuo keltainen hieno liina herkkumansikoiden alla onkin kuulemma maalarinteippiä, eikä tarkoitettu pitkäaikaiseen ihailuun, mutta minusta näytti niin tyylikkäältä, etten tullut edes ajatelleeksi sen poistamista kuvausta varten. 

tiistai 29. marraskuuta 2011

Lunta odotellessa

  Anemonen kukkasia lukuunottamatta on marraskuu ollut hiljaista aikaa nukkekodissa.(Nuo muut kuvat ovat syys-lokakuulta.) Oikean kokoisessa elämässä on sitten ollut sitäkin kiireisempää. Nyt on onneksi ristiäiset saatu järjestettyä siivouksineen ja kaikkine kakkuineen (,joita vauvadementiassani olinkin leiponut ja pakkaseen piilotellut yhden juhlapäivän varalle yllättävän monta) ja liinojen silityksineen ja koko perheen juhlavaatteiden ja kenkien etsiskelyineen (kotoa sekä kaupasta) ja kukka-asetelmineen. Mukavat juhlista tulivatkin,  ja mikä oli erityisen hienoa, vierailla ei ollut kiire kotiin ja ehdin minäkin nauttia heidän seurastaan. Kiitos tästä kuuluu myös reippaille "kahvinkaatajille".
  Muunkinmoisia juhlia ja myyjäisiä on käyty ja osallistuttu jäjestelyihin, mutta nyt NÄYTTÄISI hetkeksi kiire hellittävän ennen joulutohinoita. Olen varastanut aikaa kaverin kanssa sovittuun kalenterivaihtoon, ja vielä pitäisi muutama aarre kääröihin kätkeä. Viimetinkaan taitaa mennä, mutta onneksi ei ole pitkä vaihtomatka.
  Mitä sitten Tupasvillassa on tapahtunut, on pari jalkalistaa ilmestynyt keittiöön ja lunta satanut kärsimättömän joulunodottajan portaille.

torstai 13. lokakuuta 2011

Kuvia jatkoksi eiliselle

Nukkisfilmausta leikkimökin kuistilla

Luonnon muodot kiehtovat
                                           
Maalarinteippiamaryllis metsäretken innoittamalla
sohvapöydällä ja uudenuutukaisen sohvan edustalla.

Wc-paperirullatuoleja 



Viime joulun jälkeen askartelemani nahkakantinen
raamattu on jo kokenut kovia. Pöydän kansi on
tuulahdus suon laidalta.

Eräänä hellepäivänä piti linnoittautua sisälle vipoiseen, ja
silloin syntyivät nämä kaksoset (Pringles-purkeista).

Tässä jotakin tähän mennessä rakenneltua. Nukkekotini Tupasvilla on vielä yläkerran portaita ja listoja vailla, enkä ole kaikkia ovia ja lattiapinnoitteitakaan vielä asentanut, joten tavaroilla ei ole vielä omia paikkoja. Ullakon ja katon rakentelu ovat sitten asia ihan erikseen. -Ja tietysti kaapin ulkovuoraus omalla ajallaan, ja mitähän muuta...

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Nurin päin puuhun

Pienten nukkekaappi

Saman kaapin ulkoasu. Tässä tuli ensimmäinen konkreettinen kosketukseni nukkekotimaailmaan oman lapsuuteni jälkeen. Rakentelimme tätä luomusta viitisen vuotta sitten lähinnä barbeja varten ja lasten kanssa yhdessä.
                                                                       
Oma tupasvillan raakileeni saa ovet.
Oli kivaa kokeilla kaikenlaista pienoiskoossa. Rupesinkin heti tekemään huonekaluja ja söpöä ja tarpeellista pikkutavaraa, sellaista, mitä omaan kotiin aina haaveilen, mutta ei ole aikaa tehdä tai rahaa heti hankkia. Niinpä kenkälaatikko toisensa jälkeen täyttyi monenmoisesta mukavasta, kunnes tajusin, ettei minulla ole oikeasti paikkaa, missä tavarat saisivat  asustaa. Tytöiltä en hennonut nukkekaappia vallata, vaan otin käsittelyyn vanhan toimistohyllyn. Aika pian huomasin, että tuo vanha hyllynromu oli lasten mielestä paljon kiinnostavampi kuin oma nukkekaappi. Sittenpä onneksi löysin sopivat lasiovet, jotka armas mieheni suostui paikalleen asentamaan. Lasiovet ovat mielestäni oivallinen löytö,  koska aion lukita kaapin pieniltä näpeiltä, mutta silti toivon siitä olevan iloa koko perheelle ja ideaa tytöille ja pojille omaan näpertelyyn.